Tutkimusaineisto ja -menetelmä

Tutkimukseni ydinaineiston muodostaa Helsingin Sanomien ja The New York Timesin Etelä-Afrikkaa ja Brasiliaa koskeva ulkomaanuutisointi näiden Etelän maiden valmistautuessa jalkapallon maailmanmestaruuskisoihin. Etelä-Afrikka-aineistoni keskittyy aikavälille 1.1.2006–31.12.2010, huipentuen vuoden 2010 kisoihin, ja Brasilia-aineistoni aikavälille 1.1.2010–31.12.2014, huipentuen vuoden 2014 kisoihin. Huomioin sekä paperi- että verkkoversioissa julkaistut artikkelit. Pääpaino on uutisartikkeleissa, mutta analyysiini sisältyy myös jonkin verran pääkirjoituksia, kolumneja ja blogikirjoituksia. Koska NY Timesin kokonaistuotanto on huomattavasti HS:n tuotantoa laajempi, aineistooni sisältyy enemmän NY Timesin kuin HS:n artikkeleita. Ja koska HS:n Brasiliaa koskeva tuotanto on huomattavasti laajempi kuin HS:n Etelä-Afrikka-tuotanto, aineistoni sisältää enemmän HS:n Brasiliaa kuin HS:n Etelä-Afrikkaa koskevia uutisartikkeleita.[1]

Aineistoni on siis koottu ositetun otannan periaatteella. The NY Timesin aineisto käsittää kokonaisuudessaan 260 artikkelia (Etelä-Afrikka 130, Brasilia 130) ja HS:n aineisto yhteensä 102 artikkelia (Etelä-Afrikka 30, Brasilia 72). Lisäksi olen huomioinut sen, että NY Timesilla oli molemmissa Etelän kohteissa pysyvät kirjeenvaihtajat läpi analysoidun ajanjakson ja HS:llä ei. Tutkimukseni kuitenkin osoitti, että HS ”pärjäsi” NY Timesille hyvin, niin näkökulmien määrässä kuin syvällisyydessä, rajallisemmista resursseistaan riippumatta. Tutkimukseni perusteella väitänkin, että suuret resurssit eivät välttämättä korreloi näkökulmien laajuuden ja määrän kanssa; moninäkökulmaista ja syvällistä ulkomaanuutisointia on mahdollista toteuttaa myös etäältä. Brasilialaisten kansalaisten näkökulmat ja niiden syvyys korostuvat kuitenkin ainutlaatuisella tavalla HS:n Brasilia-kirjeenvaihtajuuden aikana.

NY Timesin ja HS:n systemaattisesti kootun aineiston ohella olen tutkinut, miten näissä uutisvälineissä käytettyjä näkökulmia on täydennetty muissa yhdysvaltalaisissa ja suomalaisissa uutisvälineissä. Näistä uutisvälineistä merkittävimmät ovat Yhdysvalloissa CNN, the Wall Street Journal ja Time, sekä vastaavasti Suomessa Yle, Taloussanomat ja Suomen Kuvalehti.[2] Esimerkiksi analysoidessani NY Timesin ja HS:n uutisointia, joka liittyy slummien ”puhdistamiseen” Rio de Janeirossa, olen käyttänyt näitä tarkentavia hakusanoja tarkastellakseni, missä määrin NY Timesin ja HS:n näissä uutisissa käyttämät näkökulmat ovat samankaltaisia ja -laajuisia tai erilaisia kuin muiden uutisvälineiden näitä samoja aiheita koskevassa tuotannossa.

Työssäni uutiskehys käsitetään yksinkertaisesti Gaye Tuchmanin (1978) määritelmän perusteella: uutiset ovat ikkuna maailmaan. Näiden ikkunoiden kehys voi olla suuri tai pieni, himmeä tai läpinäkyvä – näkymä riippuu myös siitä, mistä kulmasta todellisuutta katsotaan. Menetelmäni avulla mittaan uutiskehysten suhteellista kokoa ja sävyä: näkyykö uutisikkunan takana myrskyä, auringonpaistetta vai molempia ja kuinka laajoja ja läpinäkyviä nämä uutisikkunat kulloinkin ovat. Keskeinen kysymys on myös, mihin instituutioihin ”myrskyisät” tai ”aurinkoiset” näkymät tarkalleen ottaen viittaavat eri uutisaiheiden yhteydessä ja miten myönteistä uutisointi keskimäärin on.

Mittasin yhteensä seitsemän eri uutiskehyksen suhteellista kokoa ja positiivisuutta. Kehykset on tunnistettu ja määritelty paitsi tutkimusaineistoni, myös muiden tutkijoiden havaintojen ja tutkimuskirjallisuuden perusteella. Nämä kehykset ovat englanniksi ilmaistuna Attribution of Responsibility, Human Interest, Conflict and Peace, Social and Economic Impact, Credibility, Exoticism ja World Order. Olen kehittänyt kuusi “määritelmää” kunkin kehyksen eri ulottuvuuksien tunnistamiseksi uutisartikkeleissa. Kolme näistä auttaa tunnistamaan kehysten positiivisia ja kolme negatiivisia ulottuvuuksia. Esimerkiksi yksi Responsibility-kehyksen negatiivisista ulottuvuuksista kuvaa jonkin instituution haluttomuutta puuttua uutistekstissä esitettyyn ongelmaan. Vastaava positiivinen ulottuvuus kuvaa jonkin instituution pyrkimystä ratkaista uutistekstissä esitetty ongelma. Toinen esimerkki: yksi Credibility-kehyksen negatiivisista ulottuvuuksista kuvaa Globaalin Etelän maan kyvyttömyyttä suoriutua jostakin haasteesta vaikeiden olosuhteiden, kuten köyhyyden tai korruption vuoksi. Vastaava positiivinen ulottuvuus kuvaa Etelän maan kyvykkyyttä suoriutua jostakin haasteesta näistä vaikeuksista huolimatta. Nämä eri kehysten eri ulottuvuudet menevät myös päällekkäin, ja näin pystyin mittaamaan paitsi uutisikkunoiden laajuutta, myös erilaisia tapoja yhdistellä niitä.

Laskin jokaisen uutiskehyksen suhteellisen ”koon” eli laajuuden artikkelitasolla summaamalla yhteen kaikkien sen artikkelissa esiintyvien ulottuvuuksien sanamäärän suhteessa artikkelin kokonaissanamäärään. Esimerkiksi jos artikkelissa on yhteensä 920 sanaa, ja Responsibility-kehyksen ulottuvuuksien yhteenlaskettu summa on 630 sanaa, kehys kattaa artikkelista yhteensä 68,5 %. Lisäksi laskin kehykseen kuuluvien positiivisten ulottuvuuksien määrän suhteessa kehyksen kokoon. Jos positiivisten ulottuvuuksien yhteenlaskettu sanamäärä em. esimerkkitapauksessa on vaikkapa 250, kehys on täten 39,7-prosenttisesti positiivinen. Lopulta laskin jokaisen kehyksen keskiarvoisen koon ja positiivisuuden. Tällä tavalla pystyin vertailemaan uutiskehysten kokojen ja sävyjen vaihtelevuutta eri alueisiin ja aiheisiin liittyvissä uutisissa eri aikoina.

Lisäksi tutkin sitä, kuka kehystää uutisia ja kuinka paljon, eli kuka on kehysten positiivisten ja negatiivisten dimensioiden ”takana”. Pyrkimys oli siis käsittää, kuinka paljon tilaa eri Etelän instituutiot saavat suhteessa eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten instituutioiden ääniin suomalaisissa ja yhdysvaltalaisissa uutisissa ja miten nämä eri tahot kehystävät Etelän eri todellisuuksia. Laskin eri instituutioiden volyymin samalla tavalla kuin kehysten suhteellisen koon uutisartikkelin tasolla: ensin laskin kuinka monen sanan verran kutakin instituutiota on siteerattu kussakin artikkelissa, ja sitten suhteutin tämän sanamäärän artikkelin kokonaissanamäärään. Esimerkiksi jos artikkelissa on 650 sanaa, ja eteläafrikkalaiset tutkijat ovat saaneet puhua 120 sanan verran, eteläafrikkalaisen akateemisen kentän volyymi on 18,5 % artikkelin kokonaispituudesta. Laskin volyymin myös suhteessa ”siteeraustilaan”. Kuten kehysanalyysissa, laskin kaikista tuloksista myös keskiarvon. Lisäksi tutkin, mitä instituutiota kehystäminen milloinkin koskee ja kuinka monella sanalla. Näin pystyin myös systemaattisesti selvittämään, kuinka paljon mihinkin pohjoiseen ja eteläiseen instituutioon kohdistuu positiivista ja negatiivista huomiota ja kenen toimesta.

---

[1] Tutkimusta suunnitellessani ja rahoitusta hakiessani (vuosina 2011–2013) en tiennyt, että HS lähettäisi kiertävän kirjeenvaihtajan Johannesburgiin vuodeksi 2015. Täten minun oli valitettavasti mahdotonta sisällyttää tätä vuoden 2015 uutisointia tutkimukseeni. Jatkotutkimuksessani pyrin soveltamaan menetelmääni laajempaan HS:n ja NY Timesin tuottamaan, ns. kehittyviä maita koskevaan uutisaineistoon, vuoden 2015 Etelä-Afrikka-uutisointi mukaan lukien.

[2] CNN:n ja Ylen tuotannosta pääasiassa uutisartikkelit; olen analysoinut myös uutisvideoita, mutta menetelmäni ei toistaiseksi salli näkökulmien laajuuden mittaamista videoissa samalla tarkkuudella kuin kirjallisessa tuotannossa.