Tausta ja tavoitteet


Väitöstutkimustani on inspiroinut pitkä taustani alue- ja kulttuurintutkimuksessa, tarkemmin sanoen Latinalaisen Amerikan tutkimuksessa. Tässä oppiaineessa eri näkökulmia yhdistetään kaukaisten, moniulotteisten todellisuuksien ymmärtämiseksi - halusin selvittää, miten näkökulmia voidaan yhdistää ja laajentaa moniulotteisten todellisuuksien kuvaamiseksi ulkomaanuutisissa. Helsingin Sanomien toukokuussa 2013 julkaisemassa artikkelissa todetaan, että ”oman kirjeenvaihtajan avulla HS haluaa kertoa lukijoilleen syvemmin ja laajemmin Brasilian ja muun Latinalaisen Amerikan muutoksesta". Näkökulmien laajuutta, suhteita ja sävyä mittaavan menetelmäni avulla olen pyrkinyt selvittämään, missä määrin tässä tavoitteessa on onnistuttu ja miten suomalainen ns. Globaalia Etelää ja ”kehittyvää maailmaa” koskeva uutisointi eroaa yhdysvaltalaisesta uutisoinnista näkökulmien moninaisuuden, syvällisyyden ja laajuuden osalta.
Päädyin vertailemaan nimenomaan suomalaisia ja yhdysvaltalaisia ulkomaanuutisia paitsi siksi, että näissä maissa on erilainen mediasysteemi (Hallin & Mancini 2004), myös näiden maiden erilaisten geopoliittisten roolien takia: siinä missä Yhdysvallat on hegemonia, jonka ylivallan ns. Globaalin Etelän maat ovat viime aikoina pyrkineet haastamaan, Suomella on verraten marginaalinen rooli maailmanpolitiikassa. Halusin selvittää, missä määrin ns. pohjoisten ja eteläisten näkökulmien määrä ja laajuus mahdollisesti eroavat erilaisten länsimaisten demokratioiden tuottamissa ulkomaanuutisissa.
Keskityin Etelä-Afrikkaan ja Brasiliaan liittyviin ulkomaanuutisartikkeleihin näiden Etelän maiden valmistautuessa isännöimään jalkapallon maailmanmestaruuskisoja (FIFA World Cup); urheilutapahtuma takasi Etelä-Afrikalle ja Brasilialle huomattavasti medianäkyvyyttä. Analyysissani en kuitenkaan keskittynyt urheilu-uutisiin, vaan Etelä-Afrikan ja Brasilian yhteiskunnallista kehitystä ja kansainvälisiä suhteita käsitteleviin uutisartikkeleihin. Etelä-Afrikka-aineistoni keskittyy uutisointiin aikavälillä 2006-2010, huipentuen vuoden 2010 World Cup -tapahtumaan ja sen jälkipuintiin; Brasilia-aineistoni puolestaan keskittyy uutisointiin aikavälillä 2010-2014, huipentuen vuoden 2014 World Cupiin ja sen jälkipuintiin. Näin analyysini kattaa uutisointia yhteensä yhdeksän vuoden ajalta – keskeinen pyrkimykseni oli myös kartoittaa, missä määrin uutisointi muuttuu ajan kuluessa sekä eri verkko- ja printtiformaateissa. Suomalaisen mediasysteemin on väitetty ajan myötä kaupallistuvan ja ottavan yhä enemmän vaikutteita yhdysvaltalaisesta mediasysteemistä; työssäni olen pyrkinyt selvittämään, missä määrin tämä pitää paikkansa ulkomaanuutisten kohdalla.
Vaikka Etelä-Afrikka ja Brasilia ovat kooltaan ja muutenkin monin tavoin hyvin erilaisia maita, niiden välillä on merkittäviä historiallisia ja rakenteellisia yhteyksiä, jotka tekevät niitä koskevista uutisista vertailukelpoisia. Molemmista on tullut maanosiensa johtavia maita ja taloudellisia vetureita. Sekä Etelä-Afrikka että Brasilia ovat olleet eurooppalaisten hyväksikäyttämiä siirtomaita. 1900-luvulla Etelä-Afrikassa valtaan nousi apartheid-politiikkaa ajanut NP-puolue, Brasiliassa sotilasdiktatuurit. Monet länsimaat Yhdysvaltain johdolla antoivat siunauksensa näiden sortohallitusten toimille, sillä niiden ajateltiin estävän ”kommunismin” leviämistä Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa.
Apartheid ja sotilasdiktatuurit pahensivat orjuuden ajoista juontuvaa eriarvoisuutta Etelä-Afrikassa ja Brasiliassa entisestään. Kuitenkin 1900-luvun loppupuolella sekä Etelä-Afrikka että Brasilia onnistuivat palauttamaan demokratian, ja valtaan astuneet puolueet African National Congress (ANC, Etelä-Afrikka) ja Partido dos Trabalhadores (PT, Brasilia) onnistuivat merkittävästi edistämään tasa-arvoisuutta ja hyvinvointia näissä maissa. Samaan aikaan Etelä-Afrikka ja Brasilia ovat omaksuneet yhä vaativampia haasteita kansainvälisen politiikan kentällä ja muodostaneet perinteisen läntisen vallan haastavia liittoutumia; tällaisia ovat erityisesti BRICS ja IBSA. Toisaalta Etelä-Afrikka ja Brasilia kuuluvat edelleen maailman epätasa-arvoisimpien maiden joukkoon, ja niiden hallitukset eivät ole onnistuneet kitkemään korruptiota tai vastaamaan moniin muihin haasteisiin. Niin Etelä-Afrikassa kuin Brasiliassa kansalaiset ovat protestoineet jalkapallon maailmanmestaruuskisoja vastaan, vaatien että stadioneihin ja muihin FIFA:n vaatimuksiin varatut miljardit käytetään koulutukseen, terveydenhuoltoon ja tasa-arvon edistämiseen. Dave Zirin (2014) on todennut, että jalkapallon maailmanmestaruuskisat tuovat ainutlaatuisella tavalla esiin eri yhteisluokkaluokkien vastakkaiset ja erilaiset intressit niin Etelä-Afrikassa kuin Brasiliassa. Tutkimuksessani mittaan näitä eri intressejä ajavien kansalaisten ja instituutioiden äänten  voimakkuutta suomalaisissa ja yhdysvaltalaisissa ulkomaanuutisissa, suhteessa ns. pohjoisiin eli yhdysvaltalaisiin ja eurooppalaisiin ääniin. Tavoitteeni on siis ollut selvittää, kuinka laajoja ja syvällisiä nämä eri näkökulmat ovat, ja miten nämä näkemykset on yhdistetty toisiinsa suomalaisissa ja yhdysvaltalaisissa ulkomaanuutisissa.

[1] Viittaan artikkeliin ”HS:n kiertävä kirjeenvaihtaja Brasilian Rio de Janeiroon”, 8.5.2013.

Kommentit

Lähetä kommentti